Perhevierailuilla

Airasta vielä. Sain siellä mahdollisuuden kohta kaksi hyvin erilaista perhetilannetta. Suomalainen pikkupoika, Eemeli, tuli minulle tutuksi äitinsä välityksellä eräällä internetin keskustelupalstalla kevättalvella. Eemeli lähetti minulle pallon ja pillin ja rahaa, jolla tuli ostaa siemeniä ja kuokka ja mahd. ruokaa annettavaksi jollekin perheelle, joka tarvitsee apua. Pitkän pohdinnan jälkeen Eemelin lahjan vastaanotti perhe Airasta.Nyt kuulet, Eemeli, miten meidän kävi:

Menimme koko perheen voimalla ja Helenan johdattama perheen kotiin. Se oli kahden pienen huoneen asunto pääkadun varrella. Ei sähköä, että juoksevaa vettä. Keittonurkkaus muutamine astioineen toisen huoneen lattialla ja toisessa huoneessa noin 110cm sänky (jossa koko 9 henkinen perhe nukkuun) ja jossa ainoana vuodevaatteena on kudottu tilkkupeitto ja lipasto, pihalla pieni kasvimaa, pesupalju ja pihan perällä kyykkyhuussi. Vaatimatonta, lähes olematonta. Ainoana vaatesäilytystilana muovipussi, joka roikkui seinällä olevassa yhdessä naulassa. Perheessä on hiv-positiivinen äiti, vanha isä ja seitsemän lasta. Helena tutstui perheeseen, kuin neljä nuorinta lasta oli hoidettavana ravitsemuskeskuksessa aliravitsemuksen vuoksi.

Nyt lapset olivat terveen näköisiä, likaisia, uteliaita ja hentoisen rakenteisia vanhimmasta nuorimpaan: 11v Aster on tyttö, 8v Galata ja 6v Surra ovat ekaluokkalaisia poikia, 5-vuotiaat kaksostytöt Obse ja Obsitu, 3-vuotias Radgi tyttö ja 1-vuotias Ebbisi. Kaksostytöt olivat suurinpiirtein meidän 2v Suvin kokoisia. Eemeli, sinun antamillasi rahoilla ostin paljon erilaisia siemeniä. Koska heidän pihansa oli niin pieni, annoimme heille nyt vain kuokan ja osan siemenistä. Lisää Helena voi viedä heille seuraavana vuonna ja uskoisin, että siitä riittää siemeniä myös toiselle perheelle. Äiti liikuttui kyyneliin hyväntahtoisuudestasi. Lahjasi lisäksi veimme myös värikyniä, piirustuspaperia ja sieltä nettipalstan äideiltä saamiani tuolle perheelle sopivia vaatteita. Äiti pyysi meitä myöhemmin teelle ja lupaisimme tehdä niin.

Seuraavalla viikolla, lähtöä edeltävänä iltana menimme ison eväskorin kanssa uudelleen. Mukana oli myös llisää vaatteita. Olisitte nähneet, miten onnelliseksi lapset tulivat, kun saivat leipää ja Helenan tekemään guavahilloa sen päälle. Ja Mehua! Olivatkohan koskaan saaneet sitä ennen mehua - ja kaiken päätteeksi vielä banaanikakkua. Se lupaamamme tee, jäi vahingossa termospullossa keittiön pöydälle. Pimeässä talossa tapsimme ensi kerran myös perheen isän ja herkuttelimme koko perheen kanssa taskulamppumme loisteessa. Poislähtiessämme äiti halasi minua pitkään ja kyyneleisin kasvoin toisti vain thak you, thank you. Itkien minäkin sieltä poistuin autolle. Kiitos, Eemeli, että keksit auttaa!

Ainiin ja se pallo! Lähetystyöntekijät olivat sitä mieltä, että perheen pikkupojille ei palloa voi jättää. Se otetaan/varastetaan heiltä, kun he eivät pysty pitämään puoliaan. Niinpä veimme pallon kouluun ekaluokkalaisten käytettäväksi. Poikia en tosin erottanut kouluvierailulla luokkahuoneesta, sillä oppilaita oli 65-68 per ekaluokka ja luokkia oli 4. Rehtorin kanslian esittelytilaisuuden jälkeen menimme vierailemaan luokkiin niin, että esittelin itseni ja sinut, pallon ja pillin lahjoittajan. Oppilat taputtivat ja hurrasivat! Annoin ohjeen, että pallon saa pyytämällä opettajalta, pilli on peliä vahtivan opettajan kaulassa ja pallo pitää aina palauttaa pelaamisen jälkeen opettajalle. Uskoisin, että tällä tavalla pallo tuottaa paljon iloa ja onnea niille yli 250 ykkösluokkalaisille! Ja minulla on täällä sinulle kirje odottamassa koulun rehtorilta. Laitan sen sinulle kirjeessä teetettyjen valokuvien kera.

Toinen kylävierailuni oli tyystin toisenlainen. Hiippakunnan autonkuljettajan perhe oli saanut vauvan, esikoisensa. Tarja, miehen työkaveri oli kutsuttu ystävineen vauvapuurolle juhlistamaan vauvan syntymää. Etiopiassa on tapana, että esikoisensa saanut nainen menee äitinsä kotiin kuukaudeksi heti synnytyksen jälkeen. Silloin oma äiti neuvoo tyttärelleen imetyksen ja vauvanhoidon perusteita ja myös hoitaa vauvaa, että tuore äiti saa levätä. Tuore isäkin voi olla paikalla päivisin, muotta yöksi hänen on mentävä omaan kotiinsa. Vauva oli kaksiviikkoinen sunnuntaina, kun menimme siis tuon naisen lapsuudenkotiin. Tuore äiti makasi kauniissa yöpaidassa sängyllä pieni vauva vierellään. Tarja lillitti onnittelu ääntelyn vauvalle - muiden hymyillessä. Tarja nimittäin llillitti viisi kertaa niinkuin pojille lillitetään eikä kahta kertaa niinkuin tyttövauvalle kuuluisi. Tarja ei suostunut etiopilaiseen poikien paremmuuden osoittamiseen jo vauvoina.

Istuimme äidin makuuhuoneen seinustalle kovalle puupenkille. Sinne meille tuotiin jokaiselle iso lautasellinen tanakkaa maissipuuroa ja sen kastikkeeksi kuukautta ennen laskettua aikaa käymään pantua vahvasti valkosipulilla maustettua kastiketta ja kastikkeen päälle chilijauhekasa ja suolakasa. Aikamoinen makuelämys. En voi sanoa tykänneeni. Helena ja Tarja söivät koko lautasellisen, minä vetosin ulkomaalaisuuteeni ja jätin lautasen koskemettomaksi kymmenen sinnikkään lusikallisen jälkeen. Äiti oli onnellinen ja häntä kävi onnittelemassa monet, monet naiset , jotka poislähtökättelyssään sujauttivat muutaman birrin setelin huomaamattomasti äidin käteen. Miehiä paikalla ei ollut, sillä vauvapuuro on uuden äidin ja hänen naispuolisten tuttaviensa päivä. Vauvan nimeksi oli kaavailtu Sifan. Se tarkoittaa: sinä ja minä. Minun mielestäni ihana nimi! Äiti hykersi onnellisena kuutuaan, että pidimme nimeä kauniina. Istuttuamme aikamme ja jutettuamme äitiä etiopialaista tavoista lähdimme kävelemään kotiinpäin hyvillä mielin. Tämä perinne on todellakin vaalimisen arvoinen ja siitä mekin voisimme ottaa mallia. Suojella lapsivuodeaikaa ja järjestää naisten vauvakutsut vauvan synnyttyä.