Anne, kaikenkokoisilla lahjoitusvaatteilla on varmasti käyttöä, ihan sairaala-ajan vaatteina Airassa tai sitten köyhille perheille diakoniavierailuilla lahjoitettavaksi. Varmistin vielä Pirkolta, että hän suostuu hakemaan paketteja postista, jos niitä tulee meidän lähdettyämme. Aiemmasta viestistä löytyy sähköpostiosoitteeni. Otathan yhteyttä minuun sen kautta, niin annan tietoja edullisimmasta postitustavasta, tullilapun täyttämisestä ja tietenkin osoitteesta tänne. Kaikki posti haetaan Addiksessa siis pääpostin postilokerosta, sillä kaduilla ei ole juurikaan nimiä muutamaa pääkatua lukuunottamatta ja postilaatikoita ei ole olemassakaan - ei lähtevälle eikä ihmisten kotiin tuleville posteille. Postiautoja ja postinkantajiakaan ei ole. Ilmeisesti Suomen postilaitos osoitetarkkuuksineen ja kotiinkuljetuksineen on aivan omaa luokkaansa.
Syyhylleni, Sinun lähettämäsi pipo on sen yhden vauvan päässä. Mutta vauva ei ole kaksikuinen vaan korkeintaan 1 päivän ikäinen, ellei jopa samanpäiväinen kun on vielä noin vaaleanpunainen. Hän muuttuu muutaman päivän - viikon päästä tummaihoiseksi itsekseen. Muille lukijoille tiedoksi: minulla ei ole syyhyä eikä muutakaan tarttuvaa tautia. Siellä kristittyjen äitien keskustelupalstalla vain keksimme toisille syksyn piristykseksi salaiset kirjeystävät. Kirjeystävän salanimi on syyhy. Ja salanimellä lähetyt positukset toisillemme olemme allekirjoittaneet nimellä Sisko Hartainen. Minäkin olen saanut tänne kauas salaista kirjepostia! - ja lähettänyt Suomeen päinkin omalla syyhylleni :) . Seuraavassa postituksessa paljastan, kuka hänelle on lähettänyt postia. Ensiviikolla sekin posti pitänee lähettää, että ehtii jouluruuhkan editse.
Marika, kaikki on hyvin.Blogikirjoitusviive johtui siis puhelinlinjakatkosta ja sen jälkeen sähköpostiruuhkasta. Postia sinulle henk.koht. tullee ensiyönä tai seuraavan päivän aikana. En ole siis unohtanut.
Meidän alkuperäinen viisumimme päättyi tänään 8.12. Maanantaina 3.12. aloitimme jatkoviisumin anomisen. Se vaati "vain" kuusi asiointikertaa ja usean tunnin odotuspenkillä istumisia. Aluksi menimme koko perheenä, kun ohjeissa netissä oli, että ne pitää anoa henkilökohtaisesti. Ensin jonotimme, että saamme näyttää passiamme ja saada anomukset täytettäväksi. Sitten tyhjät, virkailijan kuittaamat lomakkeet täytettyämme odotimme, että pääsemme asiassa eteenpäin. Ja siihen tyssäsi ensimmäinen käynti; meillä ei ollut mukana passista ja viisumista kopioita eikä valokuvia kaikille. Seuraavalla kerralla Jarkko lähti virkailijan suosiollisuudesta asioimaan yksin mukanaan tarvittavat kopiot ja valokuvat, mutta kuvat olivat mustavalkoisia eivätkä värillisiä. Seuraavalla kerralla mukana oli hyvät värilliset passikuvat, mutta lentoliput puuttuivat. Sitten puuttui niistä kopiot, seuraavalla kerralla maksaessamme dollarit olivat väärältä vuodelta. (Tiesittekö te, että vuoden 1996 dollarit eivät käy kaikkialla maksuvälineenä?) . Immigration officen ulkopuolisten mustanpörssin rahanvaihtajien tiskin kautta saimme käypiä rahoja. Sitten enää odotus sen toimiston edustalla, joka luovuttaa passit, joissa on hyväksytty viisumitarra sisällä. Melkein helppoa, jos olisi etukäteen selvillä mitä kaikkea vaaditaan viisumin jatkon saamiseksi. Seuraavat tämän järjestön turistiviisumin jatkoa anovat tietävät. Jos toimintamalli ei tällä välin muutu.
Kotosuomeen olemme palaamassa joulun jälkeen 28.12. Sen jälkeen raaskii taas entiseen tapaan soitella suomalaisella kännykällä ja tekstiviestitkin toimivat molempiin suuntiin. Nyt saamme satunnaisesti tekstareita, mutta emme saa niihin vastausta lähtemään.
Muuta mukavaa kerrottavaa näin saunailtana? Päivällä olimme Egyptin suurlähetystön pihalla eri maiden suurlähetystöjen järjestämissä myyjäisissä. Tuli tehtyä muutamia jouluherkkuostoksia ja maisteltua matkustelusta tuttuja herkkuja: lohivoileipiä ja Irish Coffeeta Irlannista, karjalanpiirakoita Suomesta, kalaa norjalaisilta, muutama vaate Saksasta, leluja Kiinasta ja Palestiinasta. Tylsästi söimme lasten mieliksi hampurilaisaterian USA:n tiskiltä. Tarjolla kun olisi ollut myös juustoja ranskasta, paellaa Italiasta, Tempuraa Japanista, paninineja Italiasta jne. Mahtavia tuoksuja, mielenkiintoista musiikkia ympäri maailmaa ja yllättäviä myyntiartikkkeleitakin. Ja lasten iloksi pallomeri ja lasten puuhapaikka. Japanista ostin muutaman kauniin laatikon joululahjojen pakkaamiseen ja yhden joululahjankin. Kauneimmat joululaulut olisivat olleet tänään iltapäivällä suomeksi saksalaisella kirkolla, mutta ne jouduimme jättämään väliin päiväunitarpeen vuoksi. Suomalaiseen joulukirkkoon toki menemme, jos suinkin vain pystymme. Se on sitten joulupäivänä klo 10.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti