Mummu ja vaari tulivat luoksemma Etiopiaan jouluksi. Se tuntui hyvältä ja kotoiselta. Mummu kirjoitti kokemuksistaan ja blogiin tulevan tekstinkin, mutta: kuin kohtalon ivaa, Jarkko kaatui lentokentällä ja hänen tietokoneensa kovalevy hajosi. Ja kaikki syksyn sillä olleet tiedostot musertuivat lukemattomiksi, ikiajoiksi, mummun teksti siin samalla. Siinä yhteydessä hävisi myös uskomaton määrä sähköpostiosoitteita ja puhelinnumeroita, joten jos kaipaat yhteydenottoa, ota yhteyttä.
Lapset paranivat ruokamyrkytyksestään, ilman rankempaa nesteytystä, yhdessä selvisimme hengissä 2-3 päivän maaseutuajelustamme, shoppailimme mummun kanssa, vaari videokuvasi elinymäristöämme ja elämäämme ja ehtivät mummu ja vaari treffata Addiksessa lentokoneessa tapaamansa suomalais-etiopilaisperheenkin.
Suomeen palattuamme saimme yöpyä ja ruokailla mummilassa ja laskeutua pehmeästi kodin purkuun. Viikon kuluttua paluusta Merjakin sai kipsin pois. Terveyskeskuslääkärikäynnillä ei ihan selvnnyt mikä minulla sitten lopulta oli, kun minulla ja romanialaisella Kamelialla ei ollut yhteistä kieltä. Onneksi naapurin lääkäri katseli addiksen röntgenkuvia kanssani ja pohdiskeli nivelsiteitäni. Sama "jäykistyshoito" oli hänen mukaansa hoitona sekä murtumaan että nivelsidevammaankin. Suomessa asia toki hoidettaisiin ilman kipsiä, ortoosin avulla. Oli miten oli, kipeä jalka on tosinaan edelleen ja turvonnutkin hieman, mutta rasittamalla pitäisi se tulla ennalleen. Aika näyttää, rasitettu sitä ainakin on!
Turkish Airlines ansaitsee kolminkertaisen hurraahuudon matkajärjestelyistä. Lennon myöhästyttyä lähdössä, meidät kuljetettiin koko seurue ohi jonojen minun istuessa Suvi sylissä pyörätuolissa. Pääsimme lentokoneeseenkin varauloskäynnin kautta sellaisella catering-kuormurilla, jonka kontti nousi varauloskäynnin oven korkeudelle :) . Istumapaikoillamme oli reilut jalkatilat ja homma toimi mainiosti. Lisäksi meidän perheen lapset osoittautuivat aikamoisiksi sissi-matkailijoiksi - lento lähti myöhässä noin 03.45 yöllä ja lapset jaksoivat olla hereillä siihen asti.Lentokoneessa tirvaohjedemonstraation aikana vasta ui voitti.Uskomatonta!
Helsinki näyttäytyi sateisena, hämäränä ja samalla niin tuttuna. Väljillä moottoriteillä oli helppo ajaa kotiinpäin väistelemättä yhtään jalankulkijaa, kuoppaa tai eläintä. Arjen luksusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti