Kotona

Meillä on ollut pitkä kirjoitustauko. Sen aikana olemme sulatelleet näkemäämme ja kokemaamme. Purkaneet paffilaatikoita ja etsineet elämäämme täällä Suomessa. Kuvainnollisesti sanoen: Afrikantähden pelilauta on levällään edessämme napit käännettynä, rahat tuhlattuna ja lento kotiinkin on onnistunut. Peli on päättynyt, vai onko?

Olemme vastanneet moniin moniin kysymyksiin, juoneet etiopilaista herkkukahvia, katselleet matkamuistojamme ja kuviamme. Olemme palaamassa takaisin tähän elämään ja kotiin. Parhaiten jalkamme on laittanut maantasalle Lauri, reipas eskarilaisemme, jonka 8-12 koulupäivät tuovat viikkoon ryhtiä ja aikataulua.

Julkisesti joku meistä on kertomassa matkastamme 21.2. kahdessa paikkakuntamme eliksiirikerhossa, 24.2. kirkkokahveilla lähetyspyhässä, ja 6.3. Nuorten aikuisten illassa Tampereella. Epävirallisemmin meillä kylässä käydessään saa ja joutuneekin kuulemaan ja näkemään viimesyksyn elämää puheissamme ja olossamme. Tervetuloa kuulemaan ja purkamaan kokemusvyyhteämme kanssamme.

Kannattiko? Kannatti. Saimme elää kokonaisen ajanjakson erilaista elämää. Jättää suomimurheet taustalle ja tutustua toisenlaiseen elämäntapaan, arvoihin ja ajatusmalliin. Näkökenttä laajeni, ymmärrys kasvoi, osasimme ehkä hieman olla myötäelämässä lähetystyöntekijöiden arkea ja tuoda siitä kuvia/uutisia lähetysväelle kotimaassa. Kertoa, että uskallusta ei kadu. Päinvastoin, koemme, että olemme fraasinomaisesti yhtä kokemusta rikkaampia.

Lapset ovat kotiutuneet jälleen ällistyttävän nopeasti. Ainoastaan säätilan vaatima pukeutumisen määrä ja vaiva on herättnyt kiukkua ja turhautumista. Etiopia vilahtaa puheissa tuon tuostakin. Kun naapurin poika kuuli Sakarin sanat: " Sun silmäs on ihan niinkun afrikkalaisilla" (toim.huom. kauniit, suuret, ruskeat) hän ei oikein tiennyt oliko se kauniisti vai ilkeästi sanottu. Hyvällähän Sakari sen sanoi - ja äänensävy seuraavissa lauseissa rauhoitti epäilevän mielen. Suvi innostui "tästä kodista", joka hänelle tuntui jälleen kuin uudelta, että "Isi, täällä on leikkipuisto!" kun huomasi silloin lumettomalla takapihalla hiekkakasan ja kiikkulaudan. Lauri menee hyvillä mielin aamuisin eskariin ja on saanut uusia ystäviä, jotka olivat innoissaan, kun olimme koko perheen voimin näyttämässä matkakuvia ja maistattamassa luokkakavereilla sokeriruokoa.

Pitkän kirjoitustauon aikana olemme myös pohtineet, lopettaako blogi tähän vai jatkaako suomiarjella. Jatkamme kirjoittamista edelleen, mutta "pelin laatu" muuttuu; afrikan tähti on enää taustalla kuvioissa mukana ja pelin luonne muuttuu enemmän monopoliksi, muistipeliksi ja shakiksi. Miten saada rahat riittämään, mitä pitää kunakin päivänä tehdä - ja missä järjestyksessä, että yksi auto ja arjen hallinta saadaan hoitumaan niin, ettei ketään pussiteta liikumattomaksi ja peli pääty kiukkuiseen nappuloitten viskomiseen.