Viime lauantaina lähdimme samaisena aamuna ostetuilla tietokoneilla kuormatun Ainon ja Taunon lavallisen maasturin perässä kohti Jimmaa. Alkumatkan asfaltti oli ehjää ja matka taittui ripeästi. Eläinten, ihmisten, keskelle tietä pysähtyvien kyytiläisiä ottavien tai kuormaa purkavien taksien ja Izusujen vuoksi jarruttelua ei enää pidä oikein minään. Laskeuduttuamme ylängöltä jokilaaksoon muuttui tie samalla hetkellä tietyömaaksi: soraa, työkoneita, ihmisiä, kuoppia - mitä vain työmaatielle keksittekään. Näyttää kuitenkin siltä että tielle ollaan tekemässä jotakin."Tietyömaan serpentiinitien noustua vuorille" tie jatkui korjaamattomana asfalttina vielä satoja kilometrejä. Autoilu sellaisella tiellä on todella aktiivista ajamista, kiemurtelua yrittäen saaden pahimmat kuopat pyörien väliin tai kiertää ne kokonaan tai jarruttaa keventäen töyssyjä matkustajia ja autoa säälien. Minun ja Jarkon yhteinen ihmetyksen aihe on ollut, miten asfalttiin tulee näin tiheään ja näin valtavia kuoppia roudattomassa maassa? Onko syynä huono pohjustus vai saako sadekauden vesi asfaltinkin kuopalle alakautta nakertaen?
Perille pääsimme valoisaaan aikaan - ja tulimme suoraan seuraavan kahden viikon kotiimme. Pihalle tuli vuokraemäntämme amerikkalainen Diane avamaan ovet ja esittelemään taloa. Viihtyisä, persoonallinen kahden makuuhuoneen, olohuoneen, ruokahuoneen, keittiön ja toimistohuoneen muodostama kokonaisuus. Hyttysverkot ikkunoissa, joten meidän ei tarvitse nukkua verkkojen alla. Olemme siis edelleen olleet aivan terveitä. Merjalla ja Sakarilla oli hiukan kurkkukipua auton ilmastoinnin vuoksi, mutta muutoin kaikki on siis ihan "tavallisesti". Kirputkin jättivät minut rauhaan, kun kerroin heistä teille. Meillä pestään kyllä käsiä alvariinsa ja autosyömisiä ja ulkoruokailuja ennen on tippa käsidesiä paikallaan. Ehkä tuo Suvin pyytämä "aippua" auttaa oikeasti, kun koetamme välttyä ei-toivotuilta pöpöiltä.
Täällä JImmassa on lämmintä. Kuuma shortsikeli. Jarkkokin sai yhden aamupäivän ulkoilunaikan poltettua niskansa ja poskipäihinsäkin väriä. Vuokratalomme pihalla kasvaa mm. kahvia, avocadoja, mangoja, passionhedelmiä, banaaneja, guavoja ja niitä "häränsydämiä". Häränsydän on sellainen vihreä "sydämenmallinen" hedelmä, jonka hedelmäliha on valkoista ja sisällä on mustia siemeniä. Herkullista. Dianen opastuksella tutustuin puutarhaan. Kuvasta näette, miten esim. papaijat kasvavat, samoin mangot. Uskomaton tunne nähdä suomialaisen hedelmätiskin kotimaata! Carambolaa ja anastakin täällä kasvaa, yhtään ei tosin nyt kypsänä tässä pihassa. Diane pursuaa energiaa ja hedelmätietoutta, jota hän on auliiisti jakanut minullekin. Hänen tehosekoittimensa avulla meilläkin on herkuteltu passionhedelmä-tuoremehulla ja guavasoseella. Antoipa hän jogurtin juurenkin, joten meillä on ollut itsemaustettua jogurttia tänä aamuna.
Tiistaina vietimme juhlasesongin kolmatta syntymäpäivää, minun. Aamulla sain jopa hetken nukuttua keittiömelun rauhoituttua ja sain herätä lauluun, sänkyyn tuodun kakku- ja kahvitarjottimen kera. Päivällä Aino ja Tauno tulivat luoksemme lounaalle tuoden mukana pikkuisen puuseepran. Diane poikkesi tuomassa itsetehtyjä suolakeksejä ja makeila keksejä - ja kehujen jälkeen järjesti apulaisensa torstai-iltapäiväksi opettamaan minulle "soda crackereiden" tekoa. Todella hyviä, itsekin tehtynä. Annoin itselleni syntymäpäivälahjaksi letit. Dianen apulainen toi tuttavansa meille ja maksua vastaan hän letitti minulle afrikkalaiset letit. Niistä haaveilin lapsena - ja nyt se sitten viimein toteutui. Ainakin päänahkani saa tuta millaista on olla lettien verhoamana "etiopialaisena" naisena. Juhlapäivän iltana me menimme illalliselle sentral-hotelliin. Ruoka oli hyvää ja osalla seurueesta todella kipakasti maustettua. Hotellin pihalla olevaa uima-allasta menimme testaamaan eilen. Omituista kyllä, uima-altaalle pääsi lauantaina uimaan vasta klo 18 jälkeen. Iltauinnilla oli meidän lisäksemme vain yksi ainoa etiopilainen. Ja kuulemma maanantaina uima-altaalle pääsee jo aamu seitsemän jälkeen. Ehkä siis menemme seuraavalla kerralla päiväuinnille, jos tarjoilijan tieto pitää paikkansa vielä maanantaina...
Jarkon pitämä viikon mittaisen kurssin aikana minä harjoittelin paitsi elämää uuden apulaisen ja pyykkärin kanssa, myös ulkoilua ja shoppailua lasten ja Ainon kanssa. Kaikki onnistui suht hyvin. Kestovaippojen pesussa pesijämme vaatii vielä hieman harjoitusta, sen verran pissaisilta haisivat ensimmäisen pesukerran jälkeen, että pesu täytyi toistaa. Shoppailukierroksilta kaupungilta löysimme jännittävien ja merkillisten myyntiartikkeleiden ja tapojen lisäksi myös kotiin vietävää: muutamia jakkaroita, nahkavöitä, netella-huivin ja lähetysmyyjäisiin tuotteita. Huomenna alkavalla viikolla meillä on vapaampi ohjelma lähialueen lyhyine tutkimus/kuvausmatkoineen.
2 kommenttia:
Voi ihanat nuo letit Merzi! Olipa mukavaa kuulla kuulumisianne. Aamu lähti hyvin käyntiin kun sain viettää hetken kanssanne. Nyt jaksaa opiskella lähetystä ja kansainvälistä diakoniaa. :) Ihana kuulla että teillä on mennyt hyvin. Kovasti olette mielessä.Odotan kovasti että saan jutella "isosiskon" kanssa.Niin paljon arjessa tapahtuu. Siunausta ja enkeleitä. Marika
Piipahdin lukemaan tainat ja katsomaan kuvat. Näyttää mukavan lämpimältä. Täällä vaihdellaan talvirenkaita ja lisätään vaatetta. Kiitoksia uutisista. Mieleenpainuvia seikkailuja toivottelee Hannu
Lähetä kommentti