James Bond -elokuvan tunnelmia ja tausta-ajatuksia

Kun ajelimme eilen kaupungilla näin useita ajoneuvoja, jotka olivat kuin James Bond -elokuvasta. Jarkko muisteli yhden, erityisesti kyseisiin ajoneuvoihin kunnostautuneen elokuvan olleen "From Russia with Love". Pikkutaksit ovat Ladoja, joita täällä sadoittain ellei tuhansittain. Ajoimme sellaisen vihreän venäläisen sotilasmaasturin perässä. Maasturissa oli rättikatto ja se oli rullattu takaseinästä ylös. En ole moista koskaan aiemmin nähnyt "livenä". Hetkeä myöhemmin ajoimme ison vihreän rättikattoisen maastokuormurin perässä. Takaseinä oli siitäkin rullattu ylös ja takana istui tumma mies metallisten laatikoitten vartijana. Saattoi vain kuvitella, että laatikot sisälsivät pahisten ammuksia ja aseita ja ydinkärkiä.

Muutoinkin täällä on monessa paikassa vartijoita rynnäkkökivääreineen. Postiin ja pankkiin mennessä tehtävät käsilaukkujen ja kassien läpikäynnin ja ruumiintarkastuksen ymmärrän kohtuullisen hyvin. Mutta että kauppakeskuksiin mentäessä pitää avata kassinsa ja suostua kropan taputteluun, tuntuu liioitellulta. Ja mulla on kassissa aina eväitä, varavaatteet ja vaippoja Suville, vessapaperia, passin kopiot, muistikirja, lompakko ihan vain muutamia mainitakseni. Ja niitä sitten esitellään naisvartijalle. Keskimäärin kauppakeskukset ovat lähes tyhjiä ja törkykalliita paikallisille ja minustakin, nyt hintoihin tutustuneena, ne tuntuvat kyllä aika hintavilta. Mieluummin ostan tarvittavan toisaalta, jos löydän.

Muistatte varmaan, miten James Bond makaa ja ryömii maassa ja tilaisuuden tullen kellahtaa jonkun kauniin leidin kanssa nukkumaan maastoon. Elokuva ei koskaan näytä missä kutinassa James herää. Gidolessa, Arba Minchissä jouduin todellisen kirppuhyökkäyksen kohteeksi ja sama jatkuu edelleen täällä Addiksen sängyssäkin. Ja me siis nukumme oikeissa sängyissä kunnon taloissa. Joka ilta tarkastan sängyt ja ravistelen petivaatteet, mutta jostakin ne aina löytävät minut suupalakseen. Muilla on muutama finnin näköinen kirpunpurema, mutta mulla on jalat täplittyneet puremista. Ja ne kutiavat! Antihistamiini-tabletti ja muutama lähtiessä lahjaksi saatu voide sentään helpottavat kutinaa, kiitos Mummu ja Maaret! Yhtään kirppua en ole livenä nähnyt, mutta heidän jälkensä kyllä tunnistaa. Säästän teidät tältä näyltä ja jätän kuvaamatta sääreni.

James Bond pukeutuu sujuvasti maan tavalla ja puhuu maan kieltä tosta vaan ja jopa löytää kaipaamansa hyvin piilotetun salakätkön häkellyttävän elokuvamaisen helposti. Minun amharani kehittyy hitaaaasti. Eilen opin sanomaan, että "Misa siddist takkul nou". Lounas on puoli yksi. Ja tänään: Tinnish, tinnish amarinja titsilallahu". Puhun ihan vähän amharaa. Sen voin tokaista vastaukseksi, kun joku asiaa tiedustelee. Netella-huivin ostin näyttääkseni kohtuullisen paikalliseen tapaan pukeutuvalta. Ja vaikken mitään pahisten kätköpaikkaa etsikään, niin en meinaa löytää itselleni kaunista teepaitaa/paitapuseroa mistään! Nyt sain vihjeen, mistä päin lähtisin etsimään; piazzalta. Huomenna sinne siis. Minä kun en halua strasseja, rimpsuja, painonappikuvioita, helmiä, enkä reikiä. Ja koonkin pitäisi olla M tai L. Eikä löydy. Mun skandinaavinen maku ei oikein osu yksiin tämän s-kokoisia, värikylläisen rimsuisia vaatteita rakastavien putiikinpitäjien kanssa. Ehkä huomenna minäkin saan bondimaisen onnen avulla itselleni paidan, josta pidän. Ja tähän tämänpäivän shoppailureissun tulos: löysin yhden t-paidan, yhden pitkähihaisen, yhdet housut ja pellava puolihameen. Pärjään siis taas tovin ;) .

Kiitos monista viesteistä, joita olette jättäneet tänne blogiin. Jokainen niistä ilahduttaa! Henkilökohtaisia vastauksia emme ole monellekaan saaneet kirjoitettua, sillä emme itse pääse blogiin, eikä meillä ole kaikille mukana s-postiosoitteita. Lähetämme nämä blogiviestit kuvineen Jarkon veljelle, Jussille ja Jussi päivittää blogia parhaansa mukaan. Siispä yhteydenpidosta meihin: tekstareita on tullut minulle perille Liisalta, Heidiltä, Marialta ja mummulta. Yhtään vastausta en ole saanut lähtemään muutamaan viikkoon. Sähköpostia meille voi lähettää suoraan, jos ei halua kaikkien lukevan kirjoittamaanne. Mun osoite on merjapisteviljanenatparpisteas ja Jarkon, jarkkoatstudioamandapistefi. Muuuttamalla sanat merkeiksi saa viestit meille asti.

Kuvissa on nähtävissä tämän elokuvan prinsessa. Ensiksi nukkumassa uniaan ja sitten hereillä 2-vuotissyntymäpäivänsä aamuna. Oranssit viikset saa juomalla Mirinda-appelsiinilimpparia.