Awasassa ja Addiksessa

Tänään täällä, niinkuin vissiin muuallakin maailmassa, vietetään Ramadanin päättymistä. Eiliseen klo 20:een asti oli epäselvää onko juhla tänään vai huomenna. Illalla uutisissa kerrottiin, että juhla on tänään. Ilmeisesti Mekassa oli kuun asento kohdallaan ja muslimien paastokuukausi saattoi päättyä. Kaikelle kansalle se selvisi viimeistään aamun 24 tykinlauksella, jos eilisiltainen hotelli Sheratonin ilotulitus jäi joltakulta näkemättä. Meiltä jäi. Olimme sattumoisin juuri silloin pizzalla melkein koko lähettiporukan voimin.

Aamulla päätimme lasten kanssa lähteä hotelli Giionille uimaan, kun Jarkko jäi pitämään läheteille digikuvauksen ja kuvankäsittelyn perusteita. Matka sujui aluksi hyvin, kunnes keskustammassa muslimeita tuli stadionin juhlatilaisuudesta koko kadun leveydeltä jalkaisin. Koko muu liikenne seisahtui siihen. Löysimme yhden oikopolun. Sen varrella oli aikamoisia näkymiä, kun se sattui olemaan terastamokuja. Sarvellisiä lehmänpäitä oli terastamon seinää vasten nojaamassa, kottikärryissä nahkoja ym. roippeita ja pressuilla kojujen edessä oli lihapalakasoja. Ilmeisesti useampi perhe oli ostanut yhdessä lehmän juhla-ateriaa varten ja siinä nyt jaettiin lihat maksujen suhteessa.

Hotelli Giionin altaalla oli lasten allas täynnä uimataidottomia aikuisia. Joita aina joku ystävä yritti neuvoa uimaan. Pyöreää uima-allasta ympyröi aita, jossa oli väkeä katselemassa meitä uimareita kuin eläintarhaa konsanaan. Lapsia oli vain muutamia meidän lasten lisäksi. Kellukeuikkareilla uimaan pystyvät ja osaavat lapsemme turhautuvat nopeasti siihen tungokseen, mutta asialleen vihkiytynyt uimavalvoja ei päästänyt lapsiamme isoon altaaseen, jossa uiskenteli ja reunoilla seisoskeli ehkä yhteensä 8 ihmistä. Ja iso allas ylpeili Olympic Size -koollaan. Tapeltuani uimavahdin kanssa sain lopulta itse luvan mennä altaaseen ja lopulta kahden muun miehen auttaessa puhumaan uimavahtia ympäri sain Laurin kanssani altaaseen. Laurin uitua "reunarataa" pitkin altaan päästä päähän (=100m) kanssani, uimavalvoja myönsi Laurin osaavan uida, mutta kuulemma väärin. Pitäisi osata uida rintauintia, että se lasketaan uimiseksi. Koetin vääntää rautalangasta, että Suomessa lapset oppivat ensin koirauinnin ja sitten vasta rintauinnin ja sitten kroolaamaan. Uimavalvojan mielestäm vain arabit räpiköivät koirauinnin tavoin. Seuraavalla kerralla kokeilemme kyllä 5 kertaa kalliimpaa Hotelli Hiltonin uima-allasaluetta.

Lapsille jäi hinku uimaan oltuamme kolme päivää Awasalla norjalaisten virkistysalueella kentän vuosikokouksessa. Minä osallistuin kokousohjelmaan ja Jarkko oli käytännössä kolme päivää lasten kanssa uima-altaalla. Lauri ui siis sujuvasti altaanmittoja kellukeuikkareillaan, Sakari samoin ensimäistä kertaa! Suvikin luottaa kellukeuikkariinsa niin paljon, että ui muutamia metrejä altaan reunalta Iskän/Äidin luo ja takaisin. Awasan "NLMs leirplass" oli aidattu mökki-keskus-alue järven rannalla. Järvellä asui virtahepoja, joita en kyllä nähnyt, haikaroita, kuningaskalastajia ja kuulemma 150 lajia muita lintuja. Voi naapurin Jani, miten huikea bongauspaikka! Alueen puissa asui myös apinoita. Me asuimme mökeissä, joissa oli tiheällä verkolla suojatut terassit ja tiukka käsky pitää terassin ovi suljettuna, etteivät apinat pääse varastamaan ruokaa terassilta. Samoin oli apinoiden vuoksi kielto liikkua ruoka kädessä ulkona. Apinat olivat suloisia ja jotenkin inhimilisen veikeä yhdyskunta. Varsinkin emoapinat, joilla oli pikkuapinan poikanen takertuneena emon masuun kiinni.

Vuosikoukouksessa käytiin sääntömääräisten asioiden lisäksi kuulumiskierros ja ajankohtais- ja tulevaisuuden näkymiin katsaus, josta sai hyvän kuvan tämänhetken Kansanlähetyksen Etiopian työn kokonaisuudesta. Miten moninaista, vaikeita valintoja sisältävää ja haastavaa työtä täällä tehdäänkään. Kokous päätettiin levolliseen rukoushetkeen jokaisen kokoukseen osallistujan puolesta. Siitä oli hyvä jatkaa elämää ja työtä eteenpäin. Ei omissa voimissa, vaan Korkeemmass käress.

Huomenaamulla lähdemme kahdeksi viikoksi Jimmaan, jossa Jarkolla on viikon atk-kurssi synodin 10 työntekijälle ja toisella viikolla tutustumme lähetysjärjestön omiin projekteihin. Alussa meidät maahan vastaanottaneet Aino ja Tauno ovat sillä työalueella työssä. Tulemme asumaan SIM-lähetysjärjestöltä vuokratussa vierastalossa. Lähdemme jälleen malaria-aluelle, joten esirukouksia terveyden puolesta otetaan vastaan.