Elämänkokemusta postista ja räätälin työstä

Tällä viikolla mun silmiin on mahtunut kyyneleitä ilosta ja surusta. Tätä elämää on hetkittäin vaikea ymmärtää. On kieliongelmaa ja ymmärrysongelmaa. ja Jotakin muutakin kai, jota en käsitä.

Maanantaina kävin postissa. Postin edustan portailla annoin vartijoiden nähdä kassini ja listan, jonka olin kirjoittanut pakettien sisällöstä sekä annoin taputella kroppani, etten salakuljeta aseita tai kameraa postiin. Molemmat paketit olivat lmenossa tuottamaan iloa; kotiseurakunnalleni ja sisaruksilleni.Ensimmäinen pakettini painoi 7kg, toinen 3,5kg. Menin paketteineni suoraan alakertaan, josta lähtee surface-mail, maaposti (suomessa Economy-postin nimellä).

Kyselemällä etsin alakerran luukuista sopivaa minun asiointiani varten. Löysin lopulta ohjeiden perusteella Parcel post -kohdan, ja jonon tyhjän luukun edestä. Hetken odoteltuamme siihen saapui virkailija. Mies. Kun olin tulossa vuoroon, hän kertoi, että Suomeen ei voi lähettää surface- tai economy-postia. Sanoin lähettäväni sitten ne 1.luokassa, lentopostissa. Ja näytti hinnastoakin, jossa oli pakettien hintoja aina 25kiloon asti. Mutta kuulemma lentopostia voi lähettää vain yläkerrasta.

Arvaatte varmaan, menin paketteineni yläkertaan. Kuljin 32-luukun rivistön päästä päähän ja lopulta löysin yhden air mail small packet -tiskin jonoineen. Jonotin vuoroani. Ja yhden annoin paketin virkailijalle. Se oli kuulemma liian iso ja painava. Alakerrasta lähetetään isot paketit. -> Alakertaan kimpsuineni.

Alakerrassa kyselin, mistä voisin lähettää pakettini, toivoin, että olisi joku muu paikka, kuin edellinen turhauttava jonotus. Ei ollut. Jonotin taas. Pääsin asioimaan, mutta kuulemma airmail lähtee ainoastaan yläkerrasta. Yläkertaan siis. Sieltä en löytänyt muuta sopivaa luukkua kuin aiemmin jonottamani. Pakettini on liian iso, alakerrasta yli 2kg painavat paketit. Ja eikun alakertaan. Alakerran luukulla yritin jo kovasti saada pakettini lähtemään ja toivoin saavani ymmärrystä, tuloksetta. Sen sijaan luokseni tuli tullimies, joka halusi nähdä pakettini. Näytin listaani, mutta se ei riittänyt. Revin mielenosoituksellisesti pakettini hajalle. Hän palveli siinä jo toista asiakasta. Lähdin kyyneleitä nieleskellen pois, yläkertaan päin. Hetken jo huokasin rikkonaisen pakettinii ja toisen kapsäkkini kanssa.

Sain idean. Menin yläkertaan sille samalla alle 2kg ulkomaan LENTOpostin luukulle ja näytin pakettini yhtä osaa, voiko tämän lähettää. Voi kuulemma, jos sen laittaa laatikkoon. Laatikoineen se painoi 1kg900g ja teipattuani sen hyvin laatikkoon, sen sai lähtemään. Huoh. Sitten paketin toinen osa. Laitoin sen epämuotoisen esineen muovinarustatehtyyn säkkiin, ja niin sekin painoi alle 2kg. Jes. Hetken minua jo hymyilytti. Kurkkasin siihen Seurakuntaan menevään pakettin ja siellä oli kortteja isossa kirjekuoressa. Hetken mielijohteesta punnitsin senkin ja laitoin siihen niin paljon kortteja kuin kiloon sopi.Virhe.

Odottaessani kuitin kirjoitusta takahuoneesta tuli toinen virkailija sen epämuotoisen muovisäkkiin pakatun pakettini kanssa ja sanoi, että se on väärän muotoinen paketti, sitä ei voi lähettää. Postipaketin pitää olla paketin muotoinen. Hän oli mielestään vastuussa, että standardeja noudatetaan. Yritin sanoa, että se on maksettu ja pakattu, mutta ei. Purin virkailijan kanssa paketin. Mietin hetken. Sain jo kyyneleet silmiin - näinkö vaikeaa toisten ilahduttaminen on? Kyynelsilmin purin pakettini. Lopulta otin ja purin seurakuntaan lähtevät tavarat kassiini ja otin sen pahvilaatikon epämuotoiselle lähetettävälläni. Laatikoineen se paketti painoi 2kg140g. Ei voi lähettää siitä luukusta, pitäisi mennä alhaalle. En hievahtanutkaan. Pyysin saksia. Ajattelin leikata pahvilaatikoa vähän, jotta se menisi alle 2kiloiseksi. Virkailija ymmärsi puuhani, otti mattopuukon ja alkoi rikkoa laatikkoa. Se meni todella ruokottoman näköiseksi. MUTTA lahja "laatikoineen" painoi 1kg980g. Jes. Sen saattoi lähettää.

Takana oleva mieshenkilö tuli ystävällisesti neuvomaan, että tuollainen laatikko on aika heikko, kannattaisiko ostaa uusi laatikko. Sanoin, kiitos, mutta ei kiitos. Niitä isoja laatikoitahan saa ostaa vain alhaalta, MAApostille ja yli 2kg painavia paketteja en ollut saanut lähtemään mistään. Eikä tässä vielä kaikki. Jonon ohi luokseni tuli se sama tullimies ja pyysi saada nähdä, mitä lähetän. Kerroin, että edelleen niitä samoja, mitä yritin jo aiemmin. Hän pyysi saada nähdä. Huoh. Ja sai nähdä. Laittoipa sitten paketin kylkeen nimimerkkinsä, ettei kuulemma enää avata tullissa... Väliä.

Lopputulos. Sain lähtemään kolme pakettia. Kaksi erillistä sisaruksilleni (syntämäpäivälahjaksi, siksi en kerro sisällöstä sen enempää) ja yhden kilon seurakuntaan. Reilun kahden ja puolen tunnin urakan jäljiltä palasin hirtehisesti hymyillen kyynelten läpi 6kilon kapsäkki mukanani. Kerättyäni voimia menin keskiviikkona uusintayritykselle. Olin suoraan pakannut monta 1-2kg pakettia lähetyssihteeriä ja joulumyyjäisiä varten ja jättänyt kaikki paketit auki. Kaikki tavarat katseltiin ja ihmeteltiin virkailijan toimesta, mutta postitus onnistui 25 minuutissa. Hymyillen.

Ja niin, tänään olin mielestäni fiksu, kun säästin omaa vaivaa ja aikaani ja työllistin paikallista työväkeä. Olin nimittäin ostanut itselleni kaksi kaunista pellavahametta, jotka olivat liian pitkiä (ja kapenivat liiaksi ylös asti). Halusin ne lyhennettävän sopivan pituiseksi. Siis vain yläosasta nips-pois ja uusi vyotärö ja vanha vetoketju sivuun uuteen kohtaan. Olisin ne toki itsekin osannut tehdä, mutta kun niissä hameissa oli vuori ja vetskarikin, niin ajattelin päästä helpommalla.

Annoin Suomesta ostetun pellavahameen malliksi ja selitin kaiken englanniksi hyvin englantia puhuvalle ja ymmärtävälle etiopiaiselle yövahdillemme. Sanoin, että antamani hame on mallikokoa. Siihen ei saa koskea. Sen pituisia ja levyisiä pitää näiden uusienkin hameiden olla. Ymmärtääkseni ymmärsimme toisiamme.

Tultuamme retkeltä sain hameet ja lyhennettävänä olleet farkumme takaisin. Farkut olivat ok, mutta kun näin hameet nieleskelin jälleen kyyneliä. Etiopian hinnoilla "arvokkaat" hameet, suomen hinnoilla halvat, mutta ihanat, hameet oli pilattu käyttökelvottomiksi. Niitä oli kavennettu molemmilta sivuilta noin 10cm ja sivusaumat vetivät, vyötärö oli vinossa = heitti noin 10cm viistoon toista reunaa kohti ja niinpä varsinkin toinen hame oli surkean näköinen. Silloin itketti jo kunnolla. Malarialääkkeet ja levottomat yöt saavat tunteet nousemaan herkemmin pintaan -ja nyt lisäksi harmitus oli kova! Ehkäpä etiopilaisella räätälillä on joku standardi, minkä levysiä ja mallisia hameita tämän pituiselle käyttäjälle pitää olla. Kyllä kirpaisi.

Tässä hetken asiaa pähkättyäni ja surtuani teen siitä kauniista mustasta pellavasta ehkäpä Suville puolihameen, ellei siitä saa muokattua mitään muuta. Kaunista pitkää hametta siitä ei enää saa. Toisen hameen kai lahjotan jollekin kapoiselle 160cm henkilölle. Tullee edes joku iloiseksi. Kuvia tähän juttuun ei taida tulla postin kuvauskiellon ja hameharmituksen vuoksi. Seuraavaan sitten.