Matkalla Airaan

Torstaina 15.11. me lähdimme aamuvarhaisella ennen auringonnousua liikkeelle kahden autokunnan voimin Addis Abebasta kohti Airaa. Klo 5.30 lähtö merkitsi herätystä kesken makeimpien unien ja lähtöä hyvin viileässä unihuuruisessa aamuhämyssä. Meidän auto oli täynnä flunssasta toipuneita ja toipuvia, Pirkon ja Akin autossa puolestaan kaikenlaista tavaraa Airan läheteille ja alueen ihmisille ja täysissä voimissaan oleva pariskunta.

Tällaisen määrän tavaraa olen saanut annettavaksi edelleen Airan alueen köyhille ja todellakin vähäosaisille lähimmäisille. Ylähyllyllä isompien lasten vaatteita, keskihyllyillä pipon sisään laitettuna sukat ja paita, joita settejä liki 180, alahyllyssä peittoja ja etualalla pikkupaitoja, joita myöhemmin laitoin pipojen sisään, jotta vauvoilla olisi käytössään vaihtopaitakin. Osan sain jo Suomesta mukaani, suurin osa on tullut isommissa ja pienimmissä postipaketeissa ja maksikirjeissä tänne. Lahjoitusvaatteet ovat tulleet kotiseurakunnaltani ja kahden nettipalstani tutuilta. Nettiystävät ovat tulleet tutuiksi vuosien ajan useiden tuntien foorumeilla vierailuijen myötä. Kiitos avustanne. Kerron kohta, millaiseen käyttöön ne tulevat! Mutta ensin matkaan kohti Airaa.

Koetimme ajaa mahdollisimman ripeästi, jotta ehtisimme 550 kilometrin matkan yhdessä päivässä. Ensimmäisen kahvitauon säästimme puolikymmeneen asti, jolloin maisematkin olivat aika hulppeat. Ehdimme jo etsiä pissapuskat aj juoda useamman kupin kahvia ennen kuin pirkko ja Aki tavoittivat meidät. Heillä oli olllut tankkaustauon lisäksi muita konemurheita auton kanssa. Eivätkä ne edes tähän loppuneet. Ennen lounastaukoa he vaihtoivat rikki menneen renkaan. Missä-lie-yliopistokaupungissa, puolenpäivän aikaan 320km Addiksesta, lounastauolla rengas vietiin Shellille huoltoon ja lounaan jälkeen se vaihdettiin jälleen omalle paikalleen.

Lounaan jälkeen automme hiljeni päiväunille tiestön muuttuessa kohtuullisesta tyydyttävän kautta surkeaksi. Seuraavan maisemallisen kahvitauon osuttua kohdalle kello olikin jo 14 ja Akin sai vaihtaa vaihdetun, sen "korjatun" renkaan tilalle jälleen vararenkaan. Huh. Tosin autoalan ammattilaiselta renkaanvaihto käy todellakin ripeämmin kuin tällaisilta maallikoilta.

Vastaantulevilta ruukkukauppialta Pirkko löysi täydennystä saviaarteistoonsa ja maisemat muuttuivat yhä kauniimmiksi. Lähellä Airaa rankkasateen jälkeinen sumu loi silmiä hiveleviä näkymiä ja perille pääsimme iltahämyssä puolikuuden aikaan.

Perillä meidät ohjasi Tapsa isäntämiehen elkein ajamaan autot puun alle parkkiin ja tulemaan sisälle. Sisällä Helena oli apulaisensa kanssa valmistanut meille tukevan iltaruuan, ihanaa. Sisälläkin oli aika hämyistä, sillä sähköjä ei tavalliseen tapaan ollut ja sairaalan generaattori jakaa sähköä vasta iltaseitsemältä alueen asuntoihin. "Generaattorin päiväsähkö" kun on pääasiassa varattu sairaalan käyttöön. Kaikkeen totttuu ilmeisemmin, voin sanoa näin vajaan viikon kokemuksella :) . Sähköä tarvittavia hommia tehdään, kun sitä on. Muutoin tehdään muuta. Keittiöpuuhat sensijaan sujuvat kaasuhellalla ja lämmintä vettä keitetään ulkopadassa tiskejä ja muuta pesua varten.

Me asumme Airassa Helenan ja Tapsan kodissa, heidän muuttaessa väliaikaisesti ulkomailla lomailevan doctor Erikin taloon. Naapurustossa asuu myös Tarja omassa talossaan ja hänen takapihallaan on aivan ihana pikkuinen suomalaisten sauna, jota olemme päässeet jo muutamaan kertaan kokeilemaan ja huomenillalla taas!