Turkki, Istanbul la 8.9. klo 2:56 - 3:49 paikallista aikaa

Ensimmäinen reissuoksennus on juuri siivottu (ja siksi olen hereillä, odottamassa uutta unentuloa). Se onkin ensimmäinen ja ainoa vastoinkäyminen tällä erää. Ja luulen, että reissun alun "luvalla" syödyn karkkimäärän ja coca-cola-annostuksen vuoksi sama olisi olllut edessä myös kotona. Sakari siis oksensi hetki sitten. Siitä selvittiin pikkumiehen huuhtelulla ja lakanoiden poiskäärimisiellä. Pieni mytty, jossa on likainen lakana ja tyynyliina siirtyy jonkun toisen jälleenkäsiteltäväksi, eläköön hotellielämän edut!

Me nukuimme lähtöä edeltävän yön mummilassa ja sieltä pääsimme aamulla hyvillä ja haikeillamielin aamulla lähtemään Matkaan. Välipysähdyksen teimme Ryttylässä, jossa joimme lähtökahvit ja siellä meidän siunattiin vielä viimeiden kerran lähtöön koskettavan lyhyen irl-puheen ja Jeesuksen jäähyväispuheen(Joh.15) sanoin: "Te ette valinneet minua vaan minä valitsin teidät" ja "en sano teitä enää palvelioiksi vaan ystäviksi". Monessa puheenvuorossa sielläkin toistuivat sanat, joissa meitä kehoitettiin uskomaan ja jatkamaan tietämme ennalta valmistetuissa teoissa. Me kerroimme sapattivuoden suunniteman kehkeytymisestä lähtemisen tasolle ja esitimme proosallisesti rukousaiheeksi matkatavaroiden ylikilojen maksun välttämisen.

Ihmeellisen sujuvan lentokentälle saapumisen jälkeen automme lähtivät Maaretin ja Mallan turvin syksyn päivähoitoihinsa. Checking -tiskillä saimme asiakaspalvelvelijaksemme Serviceairin Susannan, joka oli enkeli paikallaan. Hän hoiti lippuasiamme upeasti ja vielä sai matkaltavarammekin järjesttyä suoraan Helsingistä Addis Abebaan. Matkalaukuista punnittiin lähtöselvityksessä vain Todelliset Matkalaukut; kameran jalustalaukku, turvaistumet ja rattaat hän hoiti erikoispakkausten tiskiltä itse koneeseen. Ihana, että hänellä riitti hymyä ja ymmärrystä hoitaa meidät tavaroineen maltillisesti matkaan vaikka jono takanamme oli pitkä. Rukouksiimme totisesti vastattiin!

Jonotuksiemme vuoksi kävelimme käytännössä reilusta varoajasta ja ennakoinnista huolimatta suoraan turvatarkastusten ja passintarkastusten läpi koneeseen vievään bussiin, joka sekin oli huippuelämys lapsille, saati sitte itse Lentokone. Lentokoneessa Susanna oli "varannut" Suville (sylipaikalla matkustavalle alle 2-vuotiaalle) oman istumapaikan, kun koneessa oli tilaa. Meidän perheen 26A,B,C,D ja "Suvin" E -paikan lisäksi saman rivin F-paikan oli saanut ymmärtäväinen turkkilainen mies, joka antoi ikkunapaikkansa Sakarille ja jaksoi hymyillä ylitseen kipuaville ja sylissään istuville lapsillemme.

Istanbulissa airport-hotelliselvitysen yhteydessä jälkeen saimme tsekattua itsemme jo seuraavan päivän lennolle, joten ensi yönä klo 23.30 lähtevän lennon checking -jonon voimme ohittaa, Hallelujaa! Lentokentällä törmäsimme ensimmäisen kerran Milatiin, etiopialaiseen mieheen, joka jatkaa samalla koneella kanssamme ensi yönä Addikseen. Hänen kanssaan söimme yhdessä iltapalaa ja puhuimme suomea ja harjoittelimme amharan sanojen lausumista. Riitta, sait kehuja ääntämyksestämme, osaamme kuulemma yllättävän hyvin sanoa näitä sanavarastomme ja muistilappujemme harvoja valittuja sanoja ja nyt opimme muutaman lisää.

Kiitos, vierailuista täällä poikenneille ja näppiksen jäljistä blogiimme: Päivi, Mummu ja Vaari, Ukki ja Mummi, MaijaK ja Marika. JA kiitos, että rukouksenne ja lämpöiset ajatukset koskettavat ja koemme olevamme turvallisesti matkassa. Ja unikin taitaa juuri tulla minulle. Ihanaa.

ja nyt pääsen iltapäivällä laittamaan yöllisen tekstini nettiin hotellimme aulassa. T: Merja