Pullaa ja kakkua

Saimme toissapäivänä pullaa ja ne olivat hyviä ja kotoisen makuisia, myös taikinana. Hieman kylläkin lopputulokseltaan litskahtaneita, kun sähkökatkoksen vuoksi taikina nousi tunnin ja pullatkin puolitoista ennenkuin pistin ne jääkaappiin odottamaan sähköjen paluuta. Keittiöstä olisi löytynyt kaasuhellakin, mutta kaasu oli loppu ja varapullon liitin ei sopinut kaasuhellan liittimeen :( . Lopulta sähköt palasivat ja saatiin tuoretta pullaa. Hyvin se kelpasi sellaisenaankin.

Tämä rahanarvo - ja työnhalpuus hämmentää. Mun uudesta suomesta juuri ennen lähtöä ostetusta hameesta oli vetskari rikki, kun sovitin täällä ekan kerran (juu, sovitin isompaa kokoa ja otin henkarista tuon pienemmän sovittamatta). Ja annoin sen päivävahdille, että veisi tomaattien ostoreissullaan korjattavaksi lähikadun räätälille. Uusi vetskari+sen laitto paikalleen maksoi 5birr eli ei mitään. Kun 100birr = 12,4 euroa, 10birr on 1,24e ja se viis on siis noin 0,60euroa.

Ja sitten ostin Laurin 6v-synttärien kunniaksi 1kg raviolipussin (josta tosin riittää 2-3 syöntikerraksi), niin se maksoi enemmän kuin apulaisemme 2 päivän palkka?! Päätin, että tästälähin nypin hintalaput ois, niin ei suotta lietso mitään. (Toisaalta tämän talon työntekijät ovat hyvässä ja turvatussa asemassa ja saavat ilmeisen hyvää palkkaa yleiseen hintatsoon nähden ja eläkkeen, sairaskulukorvaukset yms.)

Sitten kiinalainen radio-ohjattava, jonka annoimme esikoiselle synttärilahjaksi maksoi melkein samanverran kuin apulaisemme puolentoista viikon palkka... ja se oli oikeesti halpa radio-ohjattava, euroihin ja Suomen hintoihin suhteutettuna... Näistä hinnoista, joita tavaroilla on, tajuaa, että paikallisilla on täälläkin tosi tiukkaa rahasta. JA mitä se onkaan siellä maaseudulla? Kerjäläisiä on tässä maassa paljon. Avuntarvetta näkyy jo nyt, vaikka millenium-juhlien ajaksi kerjäläiset oli "siivottu" pois kaupunkikuvasta. Nyt niitä alkaa tulla takaisinpäin. Me ei olla vielä juurikaan annettu rahaa, mutta ruokakuponkeja keskustassa olevaan köyhien ruokalaan. Yhdellä äidillä oli lapsi lonkalla ja toinen käveli vieressä ja saatuaan ruokakupongit, hän suuteli ensin kuponkia ja sitten sylissäolevan lapsen päätä ja sitten silitti kävelevän tukkaa ja otti häntä hartioista kiinni, ja suuntasi kulkunsa ruokapaikkaa kohti. Liikuttavaa.

Jarkko tulee huomenna kotiin viikon mittaiselta työmatkaltaan maaseudulta, joten ehkä saatte kuulla, miten maailma makaa Jimmassa, Bedellessä ja muissa sen suunnan maaseutukylissä. Tässä vielä kuva väsyneestä syntymäpäiväsankarista: aamulla herätettiin lahjan ja kakun kera ja illalla Lauri nukahti sohvalle Pirkolta ja Akilta saamansa etiopialainen rumpu sylissään.

Vettä ja nestettä

Kiitos viesteistänne ja kotimaan terveisistä. Jos sielläkin sataa, niin kyllä on satanut täälläkin. Yöllä yhtäjaksoisesti, päivällä on vähän väliä raju kuuro ja sitten taas aurinko paistaa. Pyykkejä olen onneksi saanut kuivatttua sateiden välissä. Kaisu, kysyit tuosta hedelmien desinfioinnista; Aino ehti opettaa sen minulle ennen lähtöään Jimmaan omaan Etiopian kotiinsa. Hedelmiä ja vihanneksia liotetaan kloori-vesi-seoksessa vajaa 30min. Sitten ne laitetaan pyyhkeen päällä valumaan ja annetaan kloorin haihtua, ellei se sitten jo ole haihtunut vedestä? Sen jälkeen ne voi syödä kuorittuna. Eilen ostamani kukkakaalit ja parsakaalit, limet ja banaanit uitin illalla ja jätin yöksi pyyhkeen päälle - ja aamupalalla söimme banaania ja lounaalla oli kiehautettua parsakaalia lisukkeena porkkana-perunamuusin ja jauhelihakastikkeen sekä meloni-sipuli-salaatti -salaatin kera. Limeä ajattelin puristaa veteen tai käyttää lihamarinaadissa. Tiskaus tapahtuu hanavedellä ja astioita voi käyttää, kun ne ovat puhtaita ja kuivia.

Tänään meillä aloitti uusi keittiöapulainen Ittagen, joka puhuu jos mahdollista vielä Adapseakin vähemmän englantia. Pirkko auttoi lounastoiveeni selittämisessä ja lopuista koetin selvitä itse. Sen ymmärsin, että hän leipoisi mielellään huomenna sämpylöitä ja pullaa. Kyllä, kiitos! Maustepurkkien tuoksujen perusteella selvitimme, että kaneli on vähissä, samoin kardemumma, niitä hommaan huomenna, että saan korvapuusteihini tuttua makua. Arjen luksusta. Ja tulee tarpeeseen. Nimittäin Jarkko lähti eilen iltapäivällä Akin kanssa muutaman päivän työmatkalle Jimmaan (ja tänä aamuna soitti, että matka venyy lauantaihin...) Työmatka sinälllään ei ehkä olisi ollut niin rankka ajatus, ellei Laurilla olisi eilen aamulla alkanut vatsakipu ja lörökakka. Lauri oli kalpea kirkossakin eikä saanut juuri syötyä mitään lounaalla, appelsiinilimppari onneksi maistui. Iltapäiväunet vähän piristivät pientä sairastajaa, mutta illalla jäätyäni yksin lasten kanssa, hän vielä oksensi ja lörötteli masunsa tyhjäksi :( .

"Jaffa" ja maitohappobakteerit yöllä hoitivat pöpön pois päiväjärjestyksestä ja tänäaamuna meillä oli jälleen aivan entisenlainen Lauri. Yö sensijaan meni kehnosti; isänikävää itkevät lapset, parisänkyyn ahtautuminen koko tämän jäljelläolevan perheen voimin aiheutti tönimistä, potkimista, kiusantekoa, nipistelyä, huutoa, itkua ja kahinaa aivan riittämiin. Jäähyjä tuli omiin sänkyihin ja lopulta uni voitti viimeisenkin puoliltaöin. Aamulla heräsin aivan puutuneena siihen, että Suvi nukkui jalkojeni päällä.

Aamulla me lasten kanssa piirsimme ja "kirjoitimme" kirjeitä muutamille lasten kavereille, teimme tehtäväkirjan sivuja ja liimailimme postimerkkejä. Sitten lähdimme kävelylle lähikadulle. Joka on siis kuin leveä huonokuntoinen metsäautotie, jossa kuoppia, möykkyjä, rikkonaista asfalttia, savea, liejua ja hiekkaa. Pienestä peltiputiikista ostin muutamalle tutulle pikkutytölle Suomeen lähettäväksi pari kiinalaisvalmisteista mekkoa ja pojille uudet lenkkarit. Enkä maksanut paljoa. Tulevien kirjeen- ja mekkojen saajien vuoksi en tässä mainitse hintoja enkä postitusten sisältöä :D . Lenkkareita sovittaessamme Suvi kokeili omatoimisesti noin 5 numeroa liian isoja "crocseja" seisten sukillaan savessa kokeilujen välillä. Mua ja myyjiä hänen puuhansa lähinnä nauratti, onneksi. Näiden petiputiikkien lisäksi myyntipaikkoina lähikadulla on lähinnä saveen levitetty liina/säkki, jonka päällä on perunoita keossa tai maissintähkiä riveissä, kenkiä röykkiöissä tai postikortteja avatussa nurinpäin olevassa sateenvarjossa. Yrittänyttä ei laiteta.

Kuvaan selitystä: Juomavettä keitetään joka aamu noin 15-20 min. 10 litran kattilassa. Päivän mittaan se jäähtyy sivupöydällä kattilassa ja illalla vesi kaadetaan vedensuodattimen yläsäiliöön. Sieltä se itsekseen valuu, huokoisen suodattimen läpi alasäiliöön, josta sitä voi käyttää juomavedeksi. Koetin ottaa kuvan pelkistä säiliöistä, mutta aikeeksi jäi.

Tämä päivä on sujunut siis rauhallisissa merkeissä ja nyt kaikki kolme lasta ovat jo unten mailla. Huomiseksi aamupäiväksi meillä on suunnitteilla shoppailuretki kaupungille. Lähdemme etsimään Laurille mieluista syntymäpäivälahjaa ja postittamaan aikaansaamamme kirjeet.

Suvi, Lauri ja Sakari viihtyvät vahtikoira Timin kanssa

Aamulla lapset heräävät jo seiskalta tuttuun tapaan ja heti ekaksi pyytävät saada lupaa mennä ulos leikkimään Timin ja yövahtien kanssa. Timi jo odotteleekin pallonheittäjiä ja paijaajiaan, eikä yövahtejakaan tunnu häiritsevän lapset, jotka hymyilevät, juttelevat ja tulevat syliin. Aamusella minä olen harjoitellut sanomaan vahdeille, että indemen adderk, hyvää huomenta.

Teen itse aamupalan, keitän ihanan vahvan, mutta pehmeän tummapaahtoisen etiopialaisen kaffin ja laitan Adapsin leipomia sämpylöitä esille, samoin tuoreita tomaatteja, kermajuustoa, voita ja tänä aamuna söimme sovelluttua "puolukkavispipuuroa" ns. roskateestä tehdystä mehusta. Roskatee on jonkun kukkivan kasvin kukan terälehdistä kuivattua teemutua, jota keitetään vedessä ja siivilöidään ja jäähdytetään. Sokerilla makeutettuna ja vedellä lantrattuna se maistuu ihanan makealta puolukka- tai karpalomehulta. Aino opetti tämän taidon minulle ennen lähtöään Jimmaan. Roskateetä en vielä itse ole löytänyt kaupasta, kaipa senkin aika tulee.

Tämänpäiväisellä kauppareissulla ostin ison 8 kilon vesimelonin, se maksoi 40 birriä, noin 3,5 euroa. Kotosalla liotin sitä kloori-vesi-seoksessa, että kaikki kuoreen tarttuneet loispöpöt kuolevat ennen kuin sitä uskaltaa syödä. Kohta pääsemme testaamaan paikallista melonikantaa. Ohimennen voin todeta, että vihreät ja punaiset omenat, banaanit, mangot, papaijat ja tomaatit ovat todella herkullisia. Ja minä, säilöntäaineallergisena olen voinut syödä näitä kaikkia, kun nämä ovat suurinpiirtein juuri puusta poimittuja.

Aamulla Jarkko ja pojat tutustuivat kävelylenkillä paikalliseen biljardipaikan pitäjään lähikadulla. Jarkko sai ilmaisen pelin, kun lupasi palata huomenna opettamaan digikameran saloja tuolle miehelle, joka opiskelee valokuvausta. Sakarikin haluaa oppia isona pelamaan "miljardia", kun se näytti niin hienolta. Tällaista arkea tänään, huomenna taas jotakin muuta. Ja tätä "muuta" tuntuu riittävän joka päivälle. T: Merja

Soitin tänään paikalliselle Apple-dealerille, jonka kyltin näimme tien laidassa kaupunkireissulla. Meiltä kun meni matkalla uudesta läppäristä DVD-asema rikki. Homma saattaa edetä takuun piikkiin, toivon niin. Oheisessa kuvassa samalla ensimmäinen sateemme, ehdimmekin olla maassa useamman päivän ihan kuivissa oloissa, joka on sikäli mukavaa että periaatteessa täällä on vielä sadekausi, vaikkakin lopuillaan. Aamun kävelyreissu ei ollut niin hyvä idea, sillä sateen pehmentämä katu oli varsin liejuinen, ja kävelykengän pohja oli vastaavassa kunnossa kuin kotimaassa savisella kyntöpellolla kävellessä - kunnon tilsat...

Kiitos kaikille kommentteja ja terveisiä lähettäneille - on kiva nähdä että meillä on seuraa :)

Oheisessa linkissä Millenium-juhlakuvia. Sieltä voi käydä haistelemassa uuden vuosituhannen vaihtumista maapallon tällä kolkalla.

kuvia millenium juhlista

Sunnuntai 9.9.2007 Addis Abeba. Perillä.

Olemme päässeet yölennon jäljiltä perille. Lento lähti yöllä reilun tunnin myöhässä, yhden maissa yöllä. Kone aivan täpötäynnä Millenium-juhliin saapuvia etiopialaisia ja heidän matkatavaoitaan. Etiopialaisen kalenterin mukaista vuosituhannen vaihdetta juhlitaan 11. päivän vaihtuessa 12.päiväksi. Me saamme siis toisen Milleniumin - edellisen Milleniumin aikaan me menimme Jarkon kanssa kihloihin ja tämäkin Millenium vaikuttaa olevan aivan omaa laatuaan.

Kun pääsimme viisumianomisen ja passintarkastuksen ohi, me saimme kentällä sydämellisen vastaanoton ruusun ja onnittelukortin kera. Matkalaukut saapuivat heti, rattaat ja turvastuimetkin löytyivät pienen ajan päästä lentokoneen ruuman uudelleen tarkastuksen yhteydessä. Oli aivan voittaja-olo, kun kaikki tavarat ja koko perhe oli ehjinä ja terveenä perillä.

Lentokentällä meitä oli vastassa automatkalla ato Tamrat ja suomalainen Tauno, jotka toivat meidät kahdella autolla tänne Afrikan kotiimme, kaksi-kolme-neljä tasoiseen tiilitaloon, jossa meillä on omat makuuhuoneet ja vessa(t) ja olohuone-keittiö yhteiskäytössä. Kaikesta olemme saaneet mukavan ensivaikutelman. Taunon Aino-vaimo oli kattanut meille ihanan aamupalan ja suihkun ja päiväunien jälkeen alkoi tuntua, että todellakin olemme nyt pysähtyneet ja tulleet perille.

Ruoka, kävelylenkki, sauna ja päivämme on iltapalaa vaille täysi. Yötyöksi jäi tämän blogitekstin siirtäminen nettiin ja siinäkin omat haasteensa, kun sähköt menivät juuri poikki. Onneksi kannettavassa on akku ja modeemiyhteys näyttää toimivan ilman sähköä.

Turkki, Istanbul la 8.9. klo 2:56 - 3:49 paikallista aikaa

Ensimmäinen reissuoksennus on juuri siivottu (ja siksi olen hereillä, odottamassa uutta unentuloa). Se onkin ensimmäinen ja ainoa vastoinkäyminen tällä erää. Ja luulen, että reissun alun "luvalla" syödyn karkkimäärän ja coca-cola-annostuksen vuoksi sama olisi olllut edessä myös kotona. Sakari siis oksensi hetki sitten. Siitä selvittiin pikkumiehen huuhtelulla ja lakanoiden poiskäärimisiellä. Pieni mytty, jossa on likainen lakana ja tyynyliina siirtyy jonkun toisen jälleenkäsiteltäväksi, eläköön hotellielämän edut!

Me nukuimme lähtöä edeltävän yön mummilassa ja sieltä pääsimme aamulla hyvillä ja haikeillamielin aamulla lähtemään Matkaan. Välipysähdyksen teimme Ryttylässä, jossa joimme lähtökahvit ja siellä meidän siunattiin vielä viimeiden kerran lähtöön koskettavan lyhyen irl-puheen ja Jeesuksen jäähyväispuheen(Joh.15) sanoin: "Te ette valinneet minua vaan minä valitsin teidät" ja "en sano teitä enää palvelioiksi vaan ystäviksi". Monessa puheenvuorossa sielläkin toistuivat sanat, joissa meitä kehoitettiin uskomaan ja jatkamaan tietämme ennalta valmistetuissa teoissa. Me kerroimme sapattivuoden suunniteman kehkeytymisestä lähtemisen tasolle ja esitimme proosallisesti rukousaiheeksi matkatavaroiden ylikilojen maksun välttämisen.

Ihmeellisen sujuvan lentokentälle saapumisen jälkeen automme lähtivät Maaretin ja Mallan turvin syksyn päivähoitoihinsa. Checking -tiskillä saimme asiakaspalvelvelijaksemme Serviceairin Susannan, joka oli enkeli paikallaan. Hän hoiti lippuasiamme upeasti ja vielä sai matkaltavarammekin järjesttyä suoraan Helsingistä Addis Abebaan. Matkalaukuista punnittiin lähtöselvityksessä vain Todelliset Matkalaukut; kameran jalustalaukku, turvaistumet ja rattaat hän hoiti erikoispakkausten tiskiltä itse koneeseen. Ihana, että hänellä riitti hymyä ja ymmärrystä hoitaa meidät tavaroineen maltillisesti matkaan vaikka jono takanamme oli pitkä. Rukouksiimme totisesti vastattiin!

Jonotuksiemme vuoksi kävelimme käytännössä reilusta varoajasta ja ennakoinnista huolimatta suoraan turvatarkastusten ja passintarkastusten läpi koneeseen vievään bussiin, joka sekin oli huippuelämys lapsille, saati sitte itse Lentokone. Lentokoneessa Susanna oli "varannut" Suville (sylipaikalla matkustavalle alle 2-vuotiaalle) oman istumapaikan, kun koneessa oli tilaa. Meidän perheen 26A,B,C,D ja "Suvin" E -paikan lisäksi saman rivin F-paikan oli saanut ymmärtäväinen turkkilainen mies, joka antoi ikkunapaikkansa Sakarille ja jaksoi hymyillä ylitseen kipuaville ja sylissään istuville lapsillemme.

Istanbulissa airport-hotelliselvitysen yhteydessä jälkeen saimme tsekattua itsemme jo seuraavan päivän lennolle, joten ensi yönä klo 23.30 lähtevän lennon checking -jonon voimme ohittaa, Hallelujaa! Lentokentällä törmäsimme ensimmäisen kerran Milatiin, etiopialaiseen mieheen, joka jatkaa samalla koneella kanssamme ensi yönä Addikseen. Hänen kanssaan söimme yhdessä iltapalaa ja puhuimme suomea ja harjoittelimme amharan sanojen lausumista. Riitta, sait kehuja ääntämyksestämme, osaamme kuulemma yllättävän hyvin sanoa näitä sanavarastomme ja muistilappujemme harvoja valittuja sanoja ja nyt opimme muutaman lisää.

Kiitos, vierailuista täällä poikenneille ja näppiksen jäljistä blogiimme: Päivi, Mummu ja Vaari, Ukki ja Mummi, MaijaK ja Marika. JA kiitos, että rukouksenne ja lämpöiset ajatukset koskettavat ja koemme olevamme turvallisesti matkassa. Ja unikin taitaa juuri tulla minulle. Ihanaa.

ja nyt pääsen iltapäivällä laittamaan yöllisen tekstini nettiin hotellimme aulassa. T: Merja

2 yötä ja 2 päivää lähtöön

Viimeinen kokonainen päivä kotona on alkamassa. Lauri on jo lähtenyt naapurin kyydillä eskariin ja Jarkko ja Sakari lähtivät nostamaan venettä. Pikku-Johannakin pitää laittaa talviteloille.

Tänään Suvi on yleisapulaisena ja Merjan tehtänä on raivata viimeisiä tavaroita säilöön, käydä hammaslääkärissä ja pestä pyykkiä niin paljon kuin suinkin, niin että saadaan huomenaamulla nostettua pesukone ja kuivausrumpu varastoon hyvin ansaitulle lepotauolle. Matkalaukku-osasto ei ole edennyt taistelurintamallaan yhtään edelliskerrasta. Tänään on senkin suhteen lopputaiston vuoro. Mahdutammekohan me koko perheen tavarat sallittuun 80:een ruumaan menevään kiloon ja yhteensä 40 kilon käsimatkapakaaseihin. Mikä on sen arvoista, että siitä kannattaa maksaa 13e/ylikilo lisämaksua? Miten vähällä sitä selviäisi, jos oikein koittaisi? Ja haluaako koittaa mininimillä vai kohtuullisella arsenaalilla kaikkea. Ja milloin kohtuus muuttuu liiaksi? Vaaka viimeistään näyttänee eron, jos ei sitä ennen oma pää hoksaa.

Tänään olemme ja toimimme vielä kotona oikeilla elämisen välineillä, huominen alkaa muuttua tilapäisesti kertakäyttöiseksi astioita ja vaippoja myöten. Ja ruokalista eksoottiseksi vain jäljellä olevia ruoka-aineita käyttäen. --- ja kiitos Anni-täti ja Kaisu/Johanna, kun piipahditte oikein viestin kera :) .

Siivousta ja pakkausta

Tänään on siivottu. Oikein olantakaa ja apuvoimien kera: kiitos Lea ja Ritva. Ja vielä on hommaa jäljellä. Miten sitä onkaan mukaan tarttunut näin paljon kaikkea tarpeellista ja "tarpeellista" ja jos joskus tarttis ja on joskus tarvinnut -tavaroita. Saavutettu kuitenkin tänään: Alakerta on olohuoneen, aikuisten makuuhuoneen ja lastenhuoneen osalta siivottu ja tyhjä. Keittiössä on vielä välttämättömiä astioita ja ruokia. Eteinen, Merja työhuone ja kodinhoitohuone tursuaa tavaraa ja vaatetta poispakattavaksi ja/tai pestäväksi. Kameralaukku ja siihen liittyvä varustekassi on pakattu. Sängyt koottu yläkertaan nukkumisvalmiuteen - ja siellä lapsetkin jo paraikaa katselevat kauniita unia :) . Jäljellä: matkalaukkujen pakkaus, pihanhuolto, autohuolto, eskarilaisten vanhempainilta, kirkkoneuvoston kokous, matka-apteekin varustaminen ja vielä käytössä olevian tavaroiden, vaatteiden ja keittiötarvikkeiden kokoaminen järkevään säilytykseen. Lähtöpäivään aikaa vielä 3 päivää ja 4 yötä. Perjantaina suuntaamme sitten Helsingistä Turkish Airlinesilla kohti Istanbulia ja sieltä sitten lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kohti Addis Abebaa. Ja niin; matkakuumetta ei vielä ole, ainoastaan jännitys siitä, että saammeko kaiken tarpeellisen kuntoon ajoissa. Kuume kohonnee sitten lentokentällä, kun ehtii pysähtyä ja tajuta, että NYT olemme lähdössä Afrikkaan koko syksyksi. Me.